Mä ruuvaan irti sydämen,
Rennosti taskuun heitän sen.
Mä säädän jalat kulkemaan
Paratiisiin ihanaan:
Toiveitten tunkio, sielu tuskiemme.
Mä tiedän sen ja kuljen vaan
Läpi satumaan.
Mun omatunto janoaa
Puhdasta ruumista päälle maan.
Mä syötän koiralleni sen
Omatuntoni hiljaisen.
Autuus on hiljainen, tunne tunnoton tää.
Mä tiedän sen ja kuljen vaan
Ja kupla kimaltaa.
En kuule (en kuule), en näe (en näe),
Olen puhdas ihminen.
Ei mua lankeemaan saa
Tuo lanteitaan värisyttelevä nainen.
Mä pelkään (mä pelkään), se tulee (se tulee),
Syö minut jättiläishampurilainen.
Mä pelkään (mä pelkään), se puree (se puree),
Jalostamani raakalainen.
Mä pelkään (mä pelkään), se tulee (se tulee),
Syö minut jättiläishampurilainen.
Mä pelkään (mä pelkään), se puree (se puree),
Jalostamani raakalainen.
On pelko harhaa, pois sen saa
Kuka vaan, kun omistaa.
Ei materia tuskaa nää,
Ei vuoda verta teräspää.
Ihana elämä! Tyhjä, täydellinen.
Mä tiedän sen ja kuljen vaan
Läpi satumaan
Ja kupla kimaltaa.