Parikymmentä vuotta minäkin annoin koristaa
Maailmaa sulosointujen, joita kurkkuni aikaan saa.
Ilmaiseksi rakkaudesta ääniin ja musiikkiin.
Käsiksi en päässyt lain, bluesiin eksyttiin.
No, kai se alkaa vituttaa, tuo tahto la la lal laa
Huutaa maailmalle iloa, eikä keikan keikkaa saa.
No, mä vakoilin Stefan Folkia, hän on kuningas junttien,
Ja mä havaitsin, ei polkkia, vaan laskutikkuja perään tuntien.
Lompakkojen läskien kanssa on mukavaa.
Ei kukko laula käskien, eikä Ismo ilman rahaa!
On maailma miehiä pullollaan, mutta kolme kovaa naamaa:
Jeesus, minä, painettu sana - meitä uskoo koko maa.
En väitä, että tietäisin, missä asuu totuus,
Mutta mitäs sitten siitä, kun totuus on sulle uus?
Minä tulen tulta syöksien, liekkinä ääneni soi.
Nauti, koe, kuuntele, katso ja onanoi!
Ota minut, suohon laulan jopa Gideonin Onnin.
Mutta muista, että minä maksan kymppitonnin.